Pihan laidalta löytyi PAJUHYTYKKÄ

 Aamun juttuja

Tänään on aurinko antanut valoaan tammikuun tallaajille. Vetinen sää liukkaine pihoineen on harmistuttanut. Hiekkaa on tarvinnut päästäkseen roskikselle, postilaatikolle ja joka puolelle!

Aamupalaksi nappasin ensin jugurttia mustikoilla, kaurahiutaleilla ja siemenillä. Kahvin hörppäsinkin jo vauhdissa. Kiire ei ollut, mutta into aurinkoa ihmettelemään kyllä. Säteet ujuttautuivat keittiön ikkunasta melkein kahvikuppiini.

Halusin kiertämään ja katsomaan, mitä tuuli oli mahtanut pudotella maahan aiemmilta päiviltä. Vakio lenkkini mutkittelee vanhan koulun tontin reunuksilla. Matka ei ole pitkä, mutta sen varrelta löytyy aina jotain kiinnostavaa.

Otin mukaan pienet oksasakset mahdollisia kuoria ja oksankappaleita varten. Sakset unohtuivat kuitenkin taskuun kävellessä ja tuumaillessa. Lumi oli kovettunut pinnasta kiiltäväksi jäälumikerrokseksi. Vanha kävelykohta  oli helpompi kiertää hangen kautta. Polun pohja oli jäässä.

Hetkisen kuljettuani vanhan pelikentän kohtaan huomasin pieniä tummia palleroita lumella. Käpyjähän ne olivat, jäisiä käpyryppäitä puusta pudonneina. Hymyä siitä syntyi, ihan iloa. Sain lisää käpyaineksia kuivumaan tuleviin värijuttuihin. Pienet lepän kävyt tuottavat hyvän rusehtavan värin. Edellistä väriä on hiukan vielä maalailuihin.

Kuivia käpyjä ja irronneet siemenet.

Liemenkeittäjälle uusi ihmetys

Matkani jatkui kentän poikki pikku metsän kohtaan, lähelle mäenlaskupaikkaa. Jäin tuijottelemaan yläilmoihin. Näkökenttään osui vastavalon värittämiä möykkyjä puun oksilla. Näyttivät kovin omituisilta ollakseen tavallista oksia peittävää kasvustoa. Lähempi tiirailu ja kuvaus, sekä Lens-ominaisuuden käyttö puhelimesta tuotti heti tuloksen: PAJUHYTYKKÄ. En ollut ennen kuullut sanaa tai tavannut tätä ihmetystä.

Osalla hytyköistä on "jellymäiset" tutisevat osaset. Muistuttavat lähempää katsottuna läpinäkyviä karkkeja.

Olivat kyllä hupaisa näky talven keskellä. Pehmeät joustavat kumimaiset osat olivat osin tyhjiä ja toiset taasen täynnä vettä. Ovatkin kosteudesta hyvin riippuvaisia. Ymmärsin näiden olevan ns.hyytelösieniä. Nämä hyytelömöykyt lienevät sienen itiöemiä, jotka osan vuodesta ovatkin rihmastoina oksan sisällä. Mielenkiintoista!

Puun oksissa asustelevia hytyköitä.

Kokeilin sitten hytykän väriasiaa. Keräsin sitä vähän mukaani. Tässä kohtaa oli kerääminen oksilta mahdollista, kun siihen oli lupa.

Kiehautin pienen määrän hytykkää niukassa vedessä. Hetkisen vielä annoin porista. Väri jäi laimeaksi. Ripaus suolaa teki liemestä hyytelömäisen. Voisi paremminkin liimana käyttää... 😄

Hytykkä geeliä siveltimestä

Kiehautetut hytykät

Piirsin syntyneestä liemilätäköstä kasvivärikirjaani lisko-olion tai jonkin sen tapaisen. Ihana hassu retki ja uusia kokemuksia tuli liemenkeittäjän taskuihin. Minnehän polku seuraavaksi viekään...

Ulkoilma ravitsi kauneudellaan liemenkeittäjän.