Suolamaalausta

Onhan se oltava sokerin perään suolaista tai toisin päin. Vuorossa on siis suolamaalausta. Paperit on hyvä teipata alustaansa kupruilun välttämiseksi ja paperin pysymiseksi paikallaan. Tarvitaan hyvää paperia (itselläni oli akvarellipaperia), vesivärit, pensseleitä, vesiastia ja karkeaa merisuolaa.

Arkkien teippauksen jälkeen levitetään ensin vesi tai reilusti vesiväriä suoraan arkille. Itse kokeilin molempaa tapaa. Toimissa on oltava aika nopsa, jotta kostealle arkille ehtii ripotella suolan imeytymään. Tosin päälle voi aina ripotella hiukan vettä tai vesivärivettä. Lopuksi suolarakeet ripotellaan halutuille kohdille ja annetaan työn kuivua aivan kuivaksi. Kuvioiden muodostumiseksi kannattaa odottaa värien kuivumista. Lopuksi poistetaan teipit ja suolarakeet töitten pinnalta. Taisimme testata myös hienon suolan ja raesokerin. Hieno suola saa aikaan pienempää kuviota. Raesokerilla ei tapahtunut samaa reaktiota kuin suolarakeilla. Suola toimi mielestäni paremmin.

Litoposteria pitää testata vielä, koska sen pinta toimii hienosti suolan kanssa. Aiemmin olen testannut suolaa silkkimaalauksessa ja paperiarkkien kuvioinnissa ohjaustoiminnan paperityökurssilla. Hyvä on muistella ja kokeilla uudelleen työmenetelmiä ja-materiaaleja. Tahtovat päästä ruostumaan... ;)

Kokeilujen jälkeen alkaakin nousta uusia ajatuksia. Miten muuten voisi värejä levittää ja yhdistellä tai mihin kaikkeen menetelmä soveltuisi. Korttipohjiksi koekilut ainakin päätynevät.

Ripottelua

Hienoa suolaa ja raesokeria

Taisimme testata myös raesokerilla...

Suolamaalaustestaaja :)

Juuri ripoteltua suolaa

Värjääntynyttä suolaa töiden päältä.

Pintaan muodostuu vaaleita alueita tummin reunoin. Suolakiteet imevät väriä itseensä.