maanantai 20. tammikuuta 2020

Farkkurusetteja korvakoruiksi

Taiteilusta pari ajatusta


Jostain nämä taiteiluasiat pilkistää ja kumpuilee. Kummastuttaa edelleen kuinka ideoita pursuaa ja samalla se hieman sekoittaa jo aiottuja tekemisiä. Valinnan vaikeus ja yhden asian tekeminen kerrallaan on haaste itselleni. Usein minulla onkin projekteja meneillään eri vaiheissa. Osa jää myös vaiheeseen. Jotkin kokeilut kuitenkin saattavat päätyä jatkoon pitkänkin ajan jälkeen. Joistain päähänpinttymistä on vaikea luopua, vaikka ovat selvästi haastavia toteuttaa. Monta klikkikohtaa vastaan tulee ja monta pähkäilyä saa ratkottavaksi tämäkin sekateknikko Miiris. Vallan hupaisaa tämän aamun vinkkelistä katsottuna.
Totean, että niin antoisaa tämä kuitenkin on. Olen onnellinen siitä, että minulla on tilaa ajatella ja toimia. Toisessa luokkahuoneessa ovat leviteltynä kasviväreillä tekemäni painoasiat. Avoin luokkatila jatkuu toiseen huoneeseen jossa farkulaatikot ovat leviteltynä omaksi työpisteekseen. PolkuSingeri yhdellä seinustalla odottaa ompelijaansa. Sohvapöydän äärellä tietokone ottaa vastaan uusia kuvia ja tekstejä. Luonto on ympärillä ja saan kulkea ajatuksiani auki pitkin metsän reunaa. Hyvä näin.


Farkkuaika

Nappasinpa sitten farkkupalat esille kutomon perukoilta. Olen muhitellut mielessäni tekeväni lisää korvarusetteja keväälle ja kesälle. Otin esiin myös saamiani nappivarastoja. Yhdessä niistä alkaa syntymään ainakin pareja korvakoruiksi.

Farkku materiaalina on monikäyttöistä. Etsin erilaisia farkkuja ja pilkon ja ratkon ne paloiksi. Ohuemmat farkkukankaat tai farkun tapaiset kankaat taipuvat melko hyvin pikku rusetteihin. Rusetti on aivan erilainen paitakankaasta kuin farkuista tehtynä. Olen kehitellyt oman tavan valmistaa rusettiaihion. Helpommallakin sen saisi kasaan, mutta haluan tehdä ompeleita liimailujen ja pelkkien taitosten sijaan. Siinä on oma viehätyksensä. 

Nyt tuntuu olevan aika farkun työstämiselle. Teen eri sävyisiä ja eri kokoisia rusetteja odottamaan jatkoa. Osa päätyy myös kaulakoruiksi ja muihin somisteisiin.




Rihmarulla ja pari farkkurusettia 






Valmiit korvarusetit reuse kankaista

Pohdin vielä korujen valmistuttua vaihtoehtoja.
  • Lisätäkö napit rusettien päälle?
  • Jätänkö rusetit ilman nappeja?
  • Teenkö vain yhtä kokoa?
  • Teenkö kokovaihtoehtoja?
  • Laitanko lukkoihin stopperit?
  • Kumpi parempi, kirurginteräs vaiko silikoni stopperiksi?
Monta kysymystä herää. Toivoisinkin mielipiteitä lukijoilta. Olisihan se mahtavaa saada vinkkejä ja näkemyksiä asiaan. Oma katselukulma tahtoo kuitenkin ideoista riippumatta jumiutua siihen totuttuun ja kaavamaiseen. Apua siis kaipaisin ja ilolla vastaan ottaisin.

Tässä vielä muutamia kuvia valmistuneista korvakoruista. laitan kuvia kotisivuille sitä mukaa, kun lisää valmistuu. Minulta voi myös kysellä lisää. Ovat myös kotisivuillani katsottavissa http://www.miiris.fi
Sivuilla on myös kattava kuvatarjonta tuotoksiini. Kiva, jos piipahdat retkeilemässä sivuillani.




Hauska pieni korvarusetti somistuu isolla napilla. 




Pullea nappi antaa lisää kuohkeutta. 


Rusetti itsessään on soma ja simppeli. 

Ihan olen innoissani helisytellyt nappirasioita ja kertyneitä nappipussukoita. Olen valinnut erilaisia nappipareja korvarusetteihin. Nappien läpikahlailu on koukuttavaa. Se vie ajatukset aarteenetsintään ja seikkailulle. Tämä on mukavaa. Aina joku nappi näyttää kivalle ja voi päätyä myös korviksen somisteeksi.

Napit ovat lahjoituksia tutuilta, jotka tietävät Reuse materiaalien käytöstäni. Olen kiitollinen, kun saan hyödynnettäväksi toiselle tarpeetonta. Auttaa työtäni paljon, kun saan kerättyä ja kertynyttä materiaalia kotiini. Tosin en kaikkea tietenkään haali. Napit ja farkku, puuvillakankaat ja jotain muuta pientä kyselen välillä.

Näistä on mukava sommitella uusia korupareja. 
Tulitikkurasia on kiva nappijemma.


Väliin tulee kuvailtua myös työvälineet. Tykkään sommitella erilaisia tunnelmia. Sävyttelen kuvia ja välillä lisäilen tekstiäkin.

Kuvassa alhaalla yhdistetty työvälineitä ja rusetit matkalla koukutukseen.





maanantai 13. tammikuuta 2020

Inkivääriä juomaksi ja kurkuma kasvivärjäykseen


Terveyspostaus liemenkeittäjältä

Koetan saada takaisin hyvän mielen juomia ja syötäviä päivittäiseen käyttöön. Välillä tahtotila höllääntyy ja sekaan hiipii helposti monia turhiakin aineksia. Karkit ja suklaat on toistaiseksi jääneet kaupan hyllylle. Omalta kohdaltani huomaan, että se on joko tai asia. Helpompi on olla kokonaan ilman makeisia. Muutenkin sokerin minimointi on huikean hyvä ratkaisu. Olo on parempi.

Inkivääri, josta on tullut hyvä ystäväni, kuuluu päivän juomiin. Joskus raastan sitä myös  aamujugurtin sekaan. Maustamaton jugurtti saa lisäpotkua pirtsakasta inkivääristä. Hyvää, ken tykkää inkiväärin mausta. kaupasta on saatavana valmista inkivääri shottia eri makuisina versioina. Sekin on hyvää, mutta sokerilisä jää pois, kun tekee itse oman sekoituksen.  

Itse keitän kuoritun inkiväärin palasia joitakin minuutteja vedessä ja kaadan lasikanuun jäähtymään. Ohjeita on varmasti monia. Säilytän jääkaapissa lientä. Mittoja en käytä. Liemen tuntuessa suussa polttavalle laimennan sitä vedellä. Tämä ei ole niinkään janojuoma, vaan lisä, joka ainakin laittaa nesteet kiertoon, auttaa tulehduksiin ja lämmittää tulisuudellaan. Itselläni on nivelkipuja ja olen huomannut selkeän yhteyden inkiväärin helpottavaan vaikutukseen kehossa. Keittelin satsin juomaa ja aloitin aamun hörpyllä. Suosittelen lämpimästi.

Kurkuma väriliemeksi

Tämä inkiväärin sukulainen on hieman harvemmin käyttämäni mauste. Joskus lisäilin sitäkin juomaan ja vokkeihin tai keittoihin lisämauksi. On jäänyt unholaan pidemmäksi aikaa. Saattaa olla, että mauste on tulossa takaisin kokeiluun. 

Aloitin varovasti...värikokeilulla. 😉
Johonkin sipuliliemeen olen tainnut aiemmin tätä lisätä, mutta nyt kokeilin uudelleen. Laitoin kurkumajauhetta ja muutamat punasipulin kuoret kiehumaan veteen. Keitin kaksi lientä, koska väriä tuntui jäävän suodatinpaperiin paljon. 

Kauniit väriainekset luonnosta




Jälkimmäiseen liemeen lisäsin myös kangassuikaleet kiehumaan hetkeksi. Jätin ne yöski lepäämään liemeen. 

1.punertava liemi ja 2.keltaisempi värjäysliemi





Kasvivärisoppaa värikäyttöön

Ensimmäiseen punertavaan liemeen vatkasin paksunnosaineen aamua varten. Aineen pitää tekeytyä ennen käyttöä. Kankaat saivat jäädä toiseen liemeen yöksi tekeytymään myös. 

Aiemman punajuurivärin sakeutin myös. 

Punajuuriväri ja paksunnosaineen sekoitus

kokeilin värejä painamalla paperiin ja kankaalle. jatkoin myös aiemmin aloittamaani kangasmandalaa.
kurkumaväri jäi hassun miedoksi ja sävy olikin aivan eri kuin kankaalle tullut keltainen. hieman harmitti, mutta kokeilen painovärin tekoa uudelleen. Jätän punasipulinkuoret pois liemestä. 



Punakaalivärillä painamista
 Mandalaan testasin värejä eri tavoin. Yläpuolen kuvassa leimailen puukepillä. Aiempi rusehtava raita on kurkuma-punakaaliväriä. Punakaaliväri oti hyvin kankaalle. Värit jäävät tekeytymään pidemmäksi aikaa. Tämä kangas on aluksi käsitelty soijalla. Se auttaa värien kiinnittymisessä. Kangas täytyy myös höyryttää lopuksi. 

Painovärikokeiluja leimaillen ja siveltimellä tehden paperille.

Kasvivärimandala
Lopuksi laitan kuvaa ihanista erikoisen voimakkaan keltaisista kankaista. Molemmat palat ovat puuvillaa. Kapeampi kangas on esikäsitelty soijalla aiemmin syksyllä. Käyttöä on jo kankaille. Teen lisää koruja kotisivulle.



Kurkuman keltaista kangasta

Kokeiluja kankaille. Väreinä ovat kurkuma,punakaali ja punajuuri.
Leimasinkuvion jälki tuli terävästi esiin kankaalla. Paperille syntyy aivan omanlaisensa jälki, joka on pehmeämpi ja utuinen. Erilaisilla painopohjilla saa aikaan mitä erilaisimpia ilmeitä kuviin. Tämä on mielenkiintoista!






Paperille painettu sulkakuvio kahdesti samalla kertaa.

Reilulla värillä painetut kuviot.

Kankaalla kuvioita

Tarvikkeita painantaan

Väriharmoniaa

Kuvakoosteen myötä toivottelen hyvää alkanutta viikkoa kaikille. Itse jatkan kurkuman kanssa värikokeiluja. Haluan tehdä painovärin, joka olisi enemmän keltainen ja sitten saan uuden sulkavärin kokoelmaani. Kivaa!

sunnuntai 12. tammikuuta 2020

Tammikuussa mummolassa mustikassa

Pieni ihana värihyppy,
illan tullen toteutui.
Pieni ihana värihyppy,
sormet pienet siinä ui!

Pieni ihana värihyppy,
mustikoista alun sai.
Pieni ihana värihyppy,
taisi olla lauantai.

Lasten riemu ilakka,
liiskaantuva mustikka.
Väri-ihme punainen, 
kohta onkin sininen.

Kiitos tästä illasta,
mummon-lasten sillasta.
       
         -Mary I-





torstai 9. tammikuuta 2020

Pihan laidalta löytyi PAJUHYTYKKÄ

 Aamun juttuja

Tänään on aurinko antanut valoaan tammikuun tallaajille. Vetinen sää liukkaine pihoineen on harmistuttanut. Hiekkaa on tarvinnut päästäkseen roskikselle, postilaatikolle ja joka puolelle!

Aamupalaksi nappasin ensin jugurttia mustikoilla, kaurahiutaleilla ja siemenillä. Kahvin hörppäsinkin jo vauhdissa. Kiire ei ollut, mutta into aurinkoa ihmettelemään kyllä. Säteet ujuttautuivat keittiön ikkunasta melkein kahvikuppiini.
Halusin kiertämään ja katsomaan, mitä tuuli oli mahtanut pudotella maahan aiemmilta päiviltä. Vakio lenkkini mutkittelee vanhan koulun tontin reunuksilla. Matka ei ole pitkä, mutta sen varrelta löytyy aina jotain kiinnostavaa.




Otin mukaan pienet oksasakset mahdollisia kuoria ja oksankappaleita varten. Sakset unohtuivat kuitenkin taskuun kävellessä ja tuumaillessa. Lumi oli kovettunut pinnasta kiiltäväksi jäälumikerrokseksi. Vanha kävelykohta  oli helpompi kiertää hangen kautta. Polun pohja oli jäässä.

Hetkisen kuljettuani vanhan pelikentän kohtaan huomasin pieniä tummia palleroita lumella. Käpyjähän ne olivat, jäisiä käpyryppäitä puusta pudonneina. Hymyä siitä syntyi, ihan iloa. Sain lisää käpyaineksia kuivumaan tuleviin värijuttuihin. Pienet lepän kävyt tuottavat hyvän rusehtavan värin. Edellistä väriä on hiukan vielä maalailuihin.


Kuivia käpyjä ja irronneet siemenet.

Liemenkeittäjälle uusi ihmetys


Matkani jatkui kentän poikki pikku metsän kohtaan, lähelle mäenlaskupaikkaa. Jäin tuijottelemaan yläilmoihin. Näkökenttään osui vastavalon värittämiä möykkyjä puun oksilla. Näyttivät kovin omituisilta ollakseen tavallista oksia peittävää kasvustoa. Lähempi tiirailu ja kuvaus, sekä Lens-ominaisuuden käyttö puhelimesta tuotti heti tuloksen: PAJUHYTYKKÄ. En ollut ennen kuullut sanaa tai tavannut tätä ihmetystä.



Osalla hytyköistä on "jellymäiset" tutisevat osaset. Muistuttavat lähempää katsottuna läpinäkyviä karkkeja.

Olivat kyllä hupaisa näky talven keskellä. Pehmeät joustavat kumimaiset osat olivat osin tyhjiä ja toiset taasen täynnä vettä. Ovatkin kosteudesta hyvin riippuvaisia. Ymmärsin näiden olevan ns.hyytelösieniä. Nämä hyytelömöykyt lienevät sienen itiöemiä, jotka osan vuodesta ovatkin rihmastoina oksan sisällä. Mielenkiintoista!


Puun oksissa asustelevia hytyköitä.

Kokeilin sitten hytykän väriasiaa. Keräsin sitä vähän mukaani. Tässä kohtaa oli kerääminen oksilta mahdollista, kun siihen oli lupa.

Kiehautin pienen määrän hytykkää niukassa vedessä. Hetkisen vielä annoin porista. Väri jäi laimeaksi. Ripaus suolaa teki liemestä hyytelömäisen. Voisi paremminkin liimana käyttää... 😄

Hytykkä geeliä siveltimestä

Kiehautetut hytykät


Piirsin syntyneestä liemilätäköstä kasvivärikirjaani lisko-olion tai jonkin sen tapaisen. Ihana hassu retki ja uusia kokemuksia tuli liemenkeittäjän taskuihin. Minnehän polku seuraavaksi viekään...

Ulkoilma ravitsi kauneudellaan liemenkeittäjän.

lauantai 4. tammikuuta 2020

Liemenkeittäjä punakaalissa





Hyvää vuoteen 2020 myös LIEMENKEITTÄJÄN keittiöstä!

Kokeilin painovärin tekemistä agar agarin avulla. Keittelin punakaalia mahdollisimman tiiviiksi liemeksi vahvan värin toivossa. Olen lukenut, että punakaalista lähtevä väri on heikohkoa kestoltaan. Haluan kuitenkin testata värejä etenkin papereille. Itse tykkään tehdä kokeiluja uudelleen ja voin sitten vertailla värisävyjä ja kestojakin.

Kaalit niin kauniit

Keitoksiin mieluusti lisäilen suikaleita kankaasta tai pätkiä langoista. 

Kaalit jätin suuriksi paloiksi tällä kertaa. Vettä lisäsin sen verran, että keitos ei pala pohjaan. Pienellä lämmöllä hauduttelua puolisen tuntia riitti. Keitin vielä siivilöinnin jälkeen hetkisen lientä. Lisäsin merisuolaa.
Etikkaa ja suolaa käytän liemissä enemmänkin liemen kestävyyden parantamisen toivossa. Teen paljon erilaisia kokeiluja ja säilytän kyllä nesteet kylmässä.

Tämän punakaali värin voi tehdä ilman suolaa tai etikkaa. Jos haluaa kokeilla leimasinpainantaa, tarvitsee liemi saada kiinteämpään muotoon kuitenkin. Itse kokeilin agar agarin tällä kertaa. Muitakin vaihtoehtoja on.
Riippuen käyttötarkoituksesta liemeen lisätään aineksia. Maalaus-ja painoväri paperille tarvitsee liima-aineen, joka pitää värin leimasimessa ja siirtää sen mukavasti paperille leviämättä liikaa.
Ohjeita selallessani jokaisella "kasviväri
kokilla" on omat reseptit ja mieltymykset.

Siivilänä Käytän välillä harsoputkea. 

Harsoputki on hyvä valutettaessa värikasvi massaa. Kaali menee vähän mössöksi keitettäessä. Loput värit voi puristella käsin kasveista.
Narusidos pussin alapäässä auttaa pussin tyhjentämistä ja pesua, kestävä ja pestävä. Harsoputkea löysin kiepparilta Hämeenlinnasta vuosia sitten. Askartelukaupoissa olen myös nähnyt eri kokoista harsoputkea.
Reilumpi pussi on tosin parempi suurille aineksille, kuten varvut ja kuoret. Pussin voi ommella vanhasta valoverhosta, harsomaisista kankaista, lakanasta jne.




Testasin hyytelöitynyttä painoväriä kasvivärjäysmuistiooni. Huokoinen paperi imi hyvin kuvion itseensä. Testasin myös kovemman ja paksumman paperin (alemmassa kuvassa).


Kuvioita eri väreillä (punakaali ja karpalo)

Karpaloista tein väriä, koska keittiöltä jäi perskeitä joululta. Säilyivät hyvin kylmässä. Karpalo sakeni melkein hyytelöksi keitettäessä. Etikka ja suola auttoivat ehkä asiaa.

Lasten kanssa maalaillessa voi tehdä tavallisen mehukeiton tai kiisselin eri jauhoilla. Allergia-asiat, yliherkkyydet on muistettava huomioida. Paljon on vaihtoehtoja tänä päivänä valintoihin. 

Ilta venyi yölle, kun innostus iski. Ajankulku unohtui, matkasin flowssa. Huisia ja antoisaa. Kaali ja marjat kuljettivat päivän taide polulla, joka jatkuikin yölle. Luonto eri tavoin avaa aisteja retkeilijälle.

Lisää retkiä, lisää antoisia hetkiä.
Kuunnellaan kun kuljetaan,
tunnustellaan, aistitaan,
silmät hetkeksi suljetaan.



Kiitos kun kurkkasit ja hyvää tulevaa viikkoa 🤗

#LIEMENKEITTÄJÄ retkeilee taas seuraavalla kerralla!



keskiviikko 25. joulukuuta 2019

Joulukuun kalenteri 2019

Joulukuuta kuljen joulukuun tavalla,
saman kyllä tekisin, vaikka Pohjoisnavalla.
Kynät, liidut, pensselit, vesivärit käytän,
paperit ja lehtiöt monin kuvin täytän.
Hieman tässä avaan polkuani kuvin,
saatpa nähdä piirrokset, pöydänkannen päälliset.
Iso on paperi, isot ovat kuvat,
onpa kyllä piirroksiin talonväen luvat.

Joulukalenteri kuvin 1.-24.12.2019














Yläpuolen kuva on pöytäryhmästä, jonka päälle kuvatarinaa rakensin. Rautakaupasta Heinäveden rauta ja väri Oy ostin suojapaperia, jota testailin maalaukseen. Kyllä kesti paperi hieman jopa kumittamista, hankausta ja värejä tietysti. Paperihan on tarkoitettu rakennustöihin suojaamaan alustoja, kuten lattiaa maaliroiskeilta. Itse pidän tätä oivana vaihtoehtona suuriin suttailuihin. Rullastahan riittää useampaankin teokseen. Tähän on hyvä luonnostella reilummankin kokoisia kuvia. Maalarinteipillä sivuilta kiinni alustaan ja eikun kuvittamaan!  Uusi vuosi saapuu ja uudet kuviot sen myötä 😉


Joulu

Farkkurusetteja korvakoruiksi

Taiteilusta pari ajatusta Jostain nämä taiteiluasiat pilkistää ja kumpuilee. Kummastuttaa edelleen kuinka ideoita pursuaa ja samalla se...