Marraskuun Miiris

Viini

Kattilassa kupli kaunista ja tuoksuvaa.

Kattilasta kohosi kokonainen maisema.

Se maisema saattoi olla Italiaa, Ranskaa.

Ainakin sen täytyi olla viinimaa.

"Hukkaan meni" saattaisi joku oikaista,

keitostani kuplivaa kurkatessaan.

En ymmärtänyt juoman päälle, vaan värin päälle kyllä.

Tiivistyi tumma hohkava puna, väriksi sunnuntain.

Kirjoitin rivin ja toisenkin.

Mietin hassua juomankulkua,

väripolkua tuoksuvaa.

Taiteilijoiden juoma viini,

liian fiini minulle, suulle.

Miten lie taiteilijuuden laita nyt...

Myöhemmin kokeilin vielä maalata, asetelmaa sommitella.

Väri muuntui kuivuessaan, paperille tarttuessaan.

Punan palo hellitti, sävynsä haaleni.

Rauhaisaa rusehtavaa,

saa nyt katsoja kokea.

Roihuten lieskui ja leiskui,

lämmin puna, oranssi ja keltainen.

Syleilyyn sen pääsi paita entinen,

vanha ja nuhjuinen.

Saa hautua vielä viileässä, kirpeässäkin säässä.

Väri tarttuu paremmin, syvemmin.

Muutama runonsäe marraskuun Miirikseltä,

maassa asuvalta viinin värikäyttäjältä.🤭