Tammikuun 2021 tuntemuksia

Joulu hupeni käsistä. Koristeet väistyivät takaisin pimeään laatikkoonsa VUODEKSI. Tammikuun tulo tuntui hieman pliisulta. 

Sellaista tämä on välillä, kun tahtoisi jatkaa joulukalenterin katsomista lisäluukuin ja uppoutua joulutarinoihin aatonkin jälkeen. Ikuinen joulumiiris... 😅 

Pieni hetki kaihoa ja matka jatkuu.

Jäi taakse kaksinolla ja kaksinolla (2020).

Soljuu eteen kaksinolla ja kaksiyksi (2021).

Vuoden alkuun on kyllä pohdittavaa. Kirjaprojekti on vakaasti mielessä ja tekstiasiaa makustelen kuvien kera. Aiemmat kasvimustekuvat ovat pohjana tarinalle. Luonto on vahvasti läsnä.

Pupunen ja tarinoitsija 

Teetä ja luonnon havainnointia sisällä.

Kirjoja ja muita lähteitä tarinoiden tueksi.

Mistä idea kirjaan?

Asia on kuplinut mielessä monia kertoja. Se palaa aikojen kuluttua uudelleen ja saa minut iloiseksi. Siinä on jotain kutsuvaa.

Olen riimitellyt ja kirjoittanut pienen matkalaukkutarinan aiemmin. Se päätyi lasten taidetuokioihin esittämänäni. Se lienee ensimmäinen oma satu vuodelta 2015. Sen voisi muokata ja viimeistellä oikeaksi kirjaksi joskus. Nyt on kyseessä kuitenkin eri tarina.

Viimeisin kimmoke asiaan tuli kasvimusteiden ja -pigmenttien kokeilun myötä reilu vuosi sitten ja alettuani tehdä kuvia luonnon innoittamana. Luonnosta saatavat ja valmistettavat värit ovat uusin tuttavuus. Näissä väreissä on syvä olemus.

Kesän 2020 kasvimusteita maalailtuna.

Haluan kertoa polusta, joka avautuu, kun antaa astimuksille tilaa. Luonto ja taidetyöskentely värittää sen kirjaan tunnelmiksi. Olen innoissani.

Palaan aiheeseen matkan varrella. Kerron kuulumisia kirjaseikkailustani, etenemisestä ja haasteista.

Otan mielelläni myös vinkkejä ja kommentteja vastaan. Olenhan ihan aloittelija ja sommittelen reittiäni pala palalta kompuroiden ja tunnustellen. 

Kuljen kirjaan kuvat edellä... 🤓