Ihan mahtavaa tehdä erilaisia tuotoksia eri menetelmillä. Tämähän on ominta minua, sotkea eri tekniikoita ja materiaaleja ja ihmetellä sitten mitä syntyi.
Tällä kertaa toiminkin "kuvansaattajana" kankaalle. Jäljensin, kopioin ja lainasin aiheita valmiista lasten teoksista. Siirsin valmista kuvamaailmaa polkuSingerillä huristellen kankaille.
Piirroksissa elää lapsuus, mielikuvituksen kukkanen, vapaus ja hetki. Hetki voi olla otollinen nopealle viivatyölle mustekynällä, lyikkärillä ja toisinaan pidemmin monivärinen yksityiskohtaisempi teos.
Tällä kertaa nappasin kaavapaperia ja lasten piirroksi(joita onkin kertynyt paljon). Jäljensin muutamia teoksia tai teoksen osia ja poljin kuvat kankaille. Kuvan viivojen kanssa saa olla tarkkana. Mielestäni kuvan on pysyttävä mahdollisimman samankaltaisena kuin alkuperäinen. Kieli keskellä suuta sai olla monessa kohtaa.
Tunsin kuitenkin jotain mielettömän hienoa saadessani toistaa pienen luovan persoonan ajatusta, piirrosta. Minua kiehtoo se selkeä, yksinkertainen, pelkistetty kuvamuoto, jossa viivalla on sanottavansa.
Viiva ei tarvitse varjostuksia, sävyjä tai perspektiivioppia. Se on siinä hetkessä syntyvä ja kertova elementti. Luolamaalaukset, primitiivinen taide, itetaide, outsider taide ja oma kuva-ajatus kohtaavat hetkisen. Koen näiden lasten kuvien kautta yhteenkuuluvuutta, alun voimaa ja rohkeutta olla.
Rohkaistun samalla katsomaan omaa taiteentekemistä sallivammin. Tähän olen tullut, tätä kuvaan nyt ja olen kiitollinen. Tänään pohdin syvemmälle ja iloitsen ympärillä olevasta.
 |
| Kaavapaperille jäljennetty kuva. |
 |
| Hiuksia, suortuvia. |
 |
| "Pupumönkkäri" |
 |
| Kuva valmiina ennen paperin poistoa. |
Kommentit
Lähetä kommentti