Siveltimen lumoissa

Lehtiön sivuille laskeutui uusia luonnoksia ja tutkielmia.

 

 

... jättipuolukoita ja -lehtiä,

 

...omakuva,

 

 

... pehmoeläintutkielmaa,

 

 

 

 

... ja lopuksi pohdintaa syntyneisiin töihin.

 

 

Testasin kuinka kuva lähtee muodostumaan, kun sen aloittaa suoraan siveltimellä ja värillä. Tein myös uuden version hahmottelemalla ensin aihetta lyijykynällä. Tuntui varmemmalta hahmotella ja reunustaa jo mahdollisia värialueita apuviivoin. Samalla huomasin myös juuttuvani helposti värittämään alueita. Tarkoitus oli kuitenkin tehdä työstä akvarelli.

Oliko se valinnanvaikeutta, malttamattomuutta, innostusta tai hetkessä syntyvää?

kaksi alinta kuvaa ovat "hetkessä muodostuneita" ketun muunnelmia. Kyllä ensin kiukutti  ketun muuntunut olemus ja aivan eri eläimen syntyminen. Käänsin ketun asentoa kyseisiin kuviin ja tein  luonnostelun ensin lyijykynällä. Hämmästyttävää oli lopputulos. Olisin voinut väittää, että luonnostelemalla syntyisi "luonnollisimman näköiset otukset". Toisin kävi. Mielikuvitus sai jälleen siivet selkäänsä ja muotista putkahdettiin ulkopuolelle :)

 

Onko hyvä näin, vai lähdenkö ottamaan oppia, kuinka kuva oikeasti rakennetaan?

Pystynkö vielä oppimaan uutta?

Pidänkö oman pääni ja tapani työskennellä, vai ottaisinko vastaan uuden seikkailun taiteen maailmaan?

Pohdin, pohdin, pohdin... tämä polku houkuttaa :)